Juhana Lahden väitöskirja Arkkitehti Aarne Ervin moderni – Kaupunkisuunnittelu pääkaupunkiseudulla (Taidehistorian seura – Förening för konsthistoria, 2006) käsittelee suomalaisen suurkaupungin kaavoitusta toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksen keskiössä ovat arkkitehti Aarne Ervin (1910–1977) uran ja toimiston tuotanto sekä Espoon Tapiolan ja Vantaan Vantaanpuiston alueiden kehittyminen.
Ervin suhtautuminen kaupungistumiseen oli jokseenkin ristiriitainen. Ervi oli kaupunkilainen, mutta henkilökohtainen kokemus hänen muuttaessaan Munkkiniemeen ja myöhemmin Kuusisaareen vaikutti ilmeisen konkreettisesti Ervin ymmärrykseen hajautuvasta kaupunkirakenteesta. Vuonna 1958 Ervi puhui samaan aikaan sekä maaltapaosta, että paluusta maaseudulle Ebenezer Howardin 60 vuoden takaisesta kolmen magneetin teoriasta ammentaen:
“Onko niin, että ihmisiä vetää suurkaupungit vielä enemmän magneetin tavoin kuin mite me kuvittelemmekaan olevan asian laita. Maaltapako saa konkreettisesti vielä jyrkemmät muodot, kuin mitä me kuvittelisimme, uskoisimme, että se joka lähtee maaseudun sydämestä se hakeutuisi johonkin esikaupunkeihin. … Me toisaalta haluamme kaupunkeihin. Haluamme väestökeskuksiin ja ellei meillä ole mahdollisuutta siihen, niin me ainakin pyrimme käymään kaupungeissa ja lisäämme tuon kaupungin painetta. Mutta ne, jotka asuvat tällaisissa keskuksissa, ne haluavat jälleen maaseudulle (…) Me ilmeisesti tavoittelemme jonkinlaista huomispäivän elämisen muotoa.”
– Juhana Lahti, Arkkitehti Aarne Ervin moderni – Kaupunkisuunnittelu pääkaupunkiseudulla (Taidehistorian seura – Förening för konsthistoria, 2006), s.197.
Kirja on suomenkielinen ja sen kuvituksena on mustavalkoisia valokuvia ja arkkitehtuuripiirustuksia.
Myynnissä oleva kappale on erittäin hyvässä kunnossa. Sivut ovat puhtaat ja liimasidos on ehjä. Kansissa on aivan hienoista hyllykulumaa.