Carl Ludvig Engel 1778–1840 (Helsingin kaupunki, Opetusministeriö, Suomen rakennustaiteen museo, 1990) on mittava monografia C.L. Engelin elämästä ja tuotannosta. Teos julkaistiin Helsingin tuomiokirkon kryptassa 7.8.–14.9.1990 pidetyn näyttelyn yhteydessä. Vuonna 1990 tuli kuluneeksi 150 vuotta Engelin kuolemasta.
Kirjan kirjoittajia ovat Jarkko Sinisalo, Irma Lounatvuori, Juhan Maiste, Henrik Lilius, Riitta Pakarinen, Lauri Putkonen, Kalevi Pöykkö, Valdemar Melanko, Tapio Markkanen, Lars Pettersson, Åsa Ringbom, Helinä Koskinen, ja Ville Lukkarinen.
Kirja kattaa Carl Ludvig Engelin koko elämän ja uran: alkuvaiheet Preussissa, Tallinnassa, Turussa ja Pietarissa sekä päätuotannon Helsingin uudelleenrakentamiskomitean arkkitehtina ja intendentinkonttorin päällikkönä, jolloin hänen vaikutuksensa ulottui koko Suomeen.
On tuskin liioiteltua sanoa, että Engel loi aikaisemmin arkkitehtonisesti suhteellisen periferiseen Suomeen rakennuksia ja rakennustaiteellisia kokonaisuuksia, jotka arkkitehtoniselta laadultaan ovat täysin vertailukelpoisia muun Euroopan samanaikaiselle rakennustaiteelle. Kuitenkin se arkkitehtuuri, jota Engel loi Helsingissä ja Suomessa poikkesi tyylillisesti ratkaisevasti siitä, mitä rakennettiin esimerkiksi Kööpenhaminassa, Berliinissä, Münchenissä, Pariisissa tai vaikkapa Ateenassa, jota sitäkin 1830-luvulta lähtien uudelleenrakennettiin vapaan Kreikan pääkaupungiksi. Engelin arkkitehtuurin myötä siirryttiin maassamme Ruotsin vallan aikaisesta ns. kustavilaisesta uusklassismista uuteen tyyliin eli ns. pietarilaiseen empireen.
— Jaakko Numminen, Opetusministeriön kansliapällikkö, Juhlaraadin puheenjohtaja. Esipuhe teokseen Carl Ludvig Engel 1778–1840, s. 10.
Runsaasti kuvitetun kirjan tekstit ovat suomeksi.
Tällä hetkellä kokoelmissamme olevat kappaleet ovat varsin hyvässä kunnossa. Sivut ovat puhtaat ja sidos on ehjä. Sivujen reunoissa on pientä kellastumaa. Kansissa on jonkin verran hylly- ja reunakulumaa ja käytön jälkiä etenkin selkämyksessä.
