Eliel Saarinen – Suomen aika (Otava, 1990) on näyttävä ja kattava tietoteos Saarisen arkkitehtuurista 1896–1923 ennen hänen siirtymistään Yhdysvaltoihin. Julkaisu perustuu Suomen rakennustaiteen museon (nyk. Arkkitehtuurimuseo) laajaan tutkimushankkeeseen. Kirjoittajat ovat Marika Hausen, Kirmo Mikkola, Anna-Lisa Amberg ja Tytti Valto.
Eliel Saarisen (1873–1950) arkkitehtuuri kuuluu nykyaikaisen teollisuus-Suomen itsetunnon kulmakiviin. Vuonna 1923 Yhdysvaltoihin muuttaneen mestarin dynaamisessa hahmossa nähdään edelleen positiivinen esikuva. Saarisen nopea nousu kansainväliseen kuuluisuuteen kansallisesti painottuneen arkkitehtuurin voimalla on kiehtova paradoksi. Suomen oma paviljonki Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä toi suomalaisen rakennustaiteen yleensä ja erityisesti kolmen nuoren arkkitehdin, Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen nimet kansainväliseen tietoisuuteen. Vuosina §896–1904 toimisto sai kotimaassa toteuttaa lukuisia suuria töitä. Heidän menestyksensä arkkitehtuurikilpailuissa oli ylivoimainen. Maine toi julkisten tehtävien rinnalle monen kokoisten yksityistalojen ja -huviloiden suunnittelun. Kolmikon oma erämaa-ateljee ja -koti, 1903 valmistunut Hvitträsk, joka oli Saarisen suomalainen tukikohta hänen elämänsä loppuun, tarjoaa nykyään museona tilaisuuden tutustua tuon ajan asumisen ihanteeseen luonnon keskellä. Tähän metsäpuutarhaan mestari sai viimeisen leposijansakin.
Helsingin asemarakennuksen suunnittelukilpailun voitto 1904 johti Saarisen arkkitehtuurin uuteen vaiheeseen. kansallisesti romanttinen tyyli muuttui rationaalisemmaksi. Vuodesta 1907 Saarisella oli oma toimisto, joka suuntautui mittakaavaltaan yhä suurempiin tehtäviin. Asemakaavoitus oli Suomessakin vuosisadan vaihteesta alkanut siirtyä insinööreiltä arkkitehdeille ja Eliel Saarisen työ oli tässä vaiheessa uraa uurtavaa. Vuonna 1915 julkaistua Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmaa seurasi 1918 yhteistyössä Bertel Jungin kanssa laadittu Helsingin ensimmäinen yleiskaava. Kansainväliset asemakaavakilpailut, Canberra, Budapest ja Tallinna, johtivat Saarisen toiminnan oman maan rajojen ulkopuolelle, Chicago Tribunen toimitalon kilpailussa 1922 saavutettu menestys lopulta luontevaan siirtymiseen Yhdysvaltoihin. Vuonna 1917 itsenäistyneellä, köyhällä Suomella ei ollut tarjota riittävän haastavia tehtäviä Eliel Saariselle.
– Suomen rakennustaiteen museon esipuhe, Eliel Saarinen – Suomen aika (Otava, 1990)
Kirjassa on suomenkielinen teksti ja erittäin runsas kuvitus.
Arkkitehtuurimuseon Eliel Saarinen -arkistokokoelma on avoimesti saatavilla valtakunnallisessa finna.fi-palvelussa.