Espoo 1700–1865 (Espoon kaupunki, 1984) on Hagar Nikanderin seikkaperäinen historiikki Espoon kasvusta ja kehityksestä.
Tämä osa Espoon historiaa käsittää 1700-luvun sekä 1800-luvun alkupuoliskon, ajan joka toi mukanaan kaksi mullistavaa sodan kautta – isovihan ja Suomen sodan 1808–1809. Uusi, sota-ajan leimaama sukupolvi oli vuoden 1721 rauhan jälkeen vuorossa rakentaa monessa suhteessa uutta yhteiskuntaa vanhan raunioille. Elettiin tuntuvaa taloudellista nousukautta. 1600-luvun ankaraa elämänkatsomusta seurasi huomattavasti vapaamielisempi. Mutta vielä tällä vuosisadalla oli helpompi säädellä taloudellisia olosuhteita kuin yhteiskunnan rakennetta.
Sotavuosina 1808–1809 Espoo jäi sivuun varsinaisista sotatapahtumista. Sen sijaan toivat sodan päättymisen jälkeiset vuosikymmenet mukanaan tuntuvia yhteiskunnallisia ja sivistyksellisiä muutoksia. Espoosta tuli uuden pääkaupungin, Helsingin, lähin naapurikunta, mikä vaikutti sekä kaupankäyntiin että liikenteellisiin oloihin. Hienostuneen kaupunkilaiselämän esni tuulahdukset ulottuivat vanhalle talonpoikaisseudulle. Vaikka pitäjä kokonaisuutena säilyttikin maaseutuluonteensa, voidaan pitäjässä kuitenkin jo 1800-luvulla havaita ensimmäisiä kaupunkilaistumisen merkkejä. Ikivanha talonpoikaisyhteiskunta kypsyi vähitellen siihen rakenneuudistukseen, jonka vuosisadan puolivälin vuosikymmenet tulisivat tuomaan mukanaan.
– Hagar Nikander, Espoo 1700–1865 (Espoon kaupunki, 1984), takakansiteksti
Kirjan teksti on suomeksi. Kuvituksena on mustavalkoisia valokuvia, karttoja ja muuta historiallista kuvamateriaalia.
Myynnissä oleva kappale on hyvässä kunnossa. Sivut ovat puhtaat ja sidos on ehjä. Sivujen reunoissa on aivan hienoista kellastumaa. Kansipaperissa on pientä reunakulumaa ja joitakin käytön jälkiä.
