Upea teos arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskän (1936–2023) mittavan uran 2000-luvun tuotannosta. Kohde-esittelyjen lisäksi kirjassa on tarkka teosluettelo ja elämänkertatiedot vuoteen 1999 saakka sekä Arkkitehtoninen yksinpuhelu -essee, joka pohjautuu Arkkitehtuurimuseossa 4. ja 10. lokakuuta 1996. Taustoittavan esseen Juha Leiviskän arkkitehtuurista pohjoismaisen modernismin kannalta on kirjoittanut brittiläinen arkkitehtuurihistorioitsija Kenneth Frampton. Tarkat ja huolellisesti laaditut teosesittelyt on kirjoittanut Juha Leiviskä itse.
Kirjan teksti on suomeksi ja englanniksi. Kuvituksena on pienoismallikuvia, pohjapiirustuksia ja muuta piirustusaineistoa sekä korkealaatuisia valokuvia toteutetuista rakennuksista.
Minä olen huomannut, että todella suuret taiteilijat eivät ole tippaakaan “kaunosieluja”, tietyssä merkityksessä. Kun he kertovat työstään, he eivät liikutu itse, eivät äidy runollisiksi, eivät rupea kuolaamaan vaan puhuvat täyttä asiaa, käytännön näkökohdista. Muusikot puhuvat jousituksista, sormituksista ja fraseerauksista maallikollekin täysin ymmärrettävällä tavalla. Runous, iäisyyden havina, on sitten voimakkaasti koettavissa heidän esityksistään. Samanlaista on arkkitehtuurin kuvaaminen, jossa helposti sorrutaan monisanaiseen hölynpölyyn. Tärkeitä asioita ei voi sanoin selittää, sen sijaan on paljon käytännön aspekteja, jotka kyllä voidaan mainita.
– Juha Leiviskä, Arkkitehtoninen yksinpuhelu – omaelämänkerrallisia fragmentteja. Teoksessa Juha Leiviskä (Suomen rakennustaiteen museo, 1996), s. 17
This beautiful book presents architect Juha Leiviskä (1936–2023) and his architectural works from the 20th century in full spectrum. The book includes a complete catalogue of works and biographic information until 1999, a transcript titled Architectural Monologue recorded at the Museum of Finnish Architecture in Helsinki on 4 and 14 October 1996, and Kenneth Frampton’s essay on Juha Leiviskä’s earthly yet fine take on Nordic Modernism. The project descriptions have been meticulously composed by Juha Leiviskä himself.
The text is in Finnish and English. The book is profusely illustrated with model photos, plans, sketches, sections, and high-quality photos of the finished buildings.
I have noticed that truly great artists are in a sense not ‘aesthetes’ at all. When they talk about their work they are not moved by themselves, they do not start to wax poetical, they don’t begin to slobber, they just talk about real things, practical aspects. Musicians talk about bowing, fingering and phrasing, in a way that is completely understandable to the layman. Poetry, the sigh of eternity, can be felt powerfully in their performances. The description of architecture is the same, verbose nonsense is easily talked about it. The important things cannot easily be explained in words, instead there are plenty of practical aspects which certainly can be talked about.
— Juha Leiviskä, An architectural monologue – autobiographical fragments. In Juha Leiviskä (Museum of Finnish Architecture, 1996), p. 17.
For further information about Juha Leiviskä, please read his 80th-anniversary interview on archinfo.fi .
