Signe ja Signe: kaksi arkkitehdin ammatin tienraivaajaa 10.11.2023 – Posted in: Book Thoughts

Julkaisun kansikuva: Signe Hornborgin suunnittelema nk. Newanderin talo osoitteessa Hallituskatu 2, Pori, 1892. Valokuvaaja tuntematon. Kuvalähde Satakunnan Museo, SMK100656, finna.fi.

Tiesitkö, että Euroopan ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut arkkitehtinainen oli vuonna 1890 valmistunut suomalainen Signe Hornborg? Ja että vain pari vuotta myöhemmin valmistui arkkitehti Signe Lagerborg, joka tuli myöhemmin tunnetuksi arkkitehdintyönsä ohella myös aktiivisena naisasianaisena ja poliitikkona? Minä en tätä tiennyt, vaan olen ollut siinä uskossa, että vuonna 1896 valmistunut Wivi Lönn olisi ollut ainutkertainen tienraivaaja arkkitehdin ammatissa. Tunnustan myös spekuloineeni ajatuksella, että Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin titteli saattaisikin kuulua rakennuspiirtäjä Zaida Finkenbergille. Lönn oli ensimmäinen itsenäisesti omaa arkkitehtitoimistoaan johtanut naisarkkitehti Suomessa ja Finkenbergin allekirjoittamia rakennuspiirustuksia löytyy monen Helsingin arvotalon dokumenteista – upeita saavutuksia nekin – mutta Signet olivat arkkitehtinaisista ensimmäiset, jotka sitkeästi taistelivat itselleen koulutuspaikan ja myös valmistuivat arkkitehtimiesten historiallisesta linnakkeesta Polyteknillisessa Opistosta.

Taidehistorioitsija Päivi Hovi-Wasastjerna on tarttunut jälleen yhteen häpeällisen laiminlyötyyn tutkimusaiheeseen Suomen arkkitehtuurin historiassa ja saanut aikaiseksi kauniin kokonaisesityksen Hornborgin ja Lagerborgin elämänvaiheista. Tuore tietoteos Signet – Arkkitehtinaisista ensimmäiset kertoo Suomen ensimmäisistä naispuolisista arkkitehdeista Signe Hornborgista (1862–1916) ja Signe Lagerborg-Steniuksesta (1870–1968) ja heidän elämänvaiheistaan.

Kaiken takana on äiti, isä ja sukulaiset

Signet-kirjan tulokulma näiden kahden arkkitehdin elämään on tutkiva ja laaja-alainen. Hovi-Wasastjerna on tehnyt sitkeää salapoliisityötä arkistoissa ja yksityiskodeissa konttorikaappien ja ullakoiden kätköihin hautautuneiden kirjeiden, kuva-albumeiden ja muiden johtolankojen keräämiseksi. Kirjasta selviää muun muassa, kuinka paljon Signe Lagerborin äiti Constance joutui tarmokkaasti käyttämään hyväksi sukulaisuhteitaan ja sosiaalisia verkostojaan saadakseen tyttärensä arkkitehdin oppiin ja taivutellakseen silloiset mahtimiehet ja professorit – muun muassa rehtori Ernst Edvard Qvistin ja professoreiden Jac. Ahrenbergin ja Sebastian Gribenbergin – ottamaan Signen ylimääräiseksi oppilaaksi seuraamaan opetusta.

Signe Hornborgin tukena oli puolestaan oma isä, Porvoon piispa ja valtiopäivämies Anders Johan Hornborg, joka johti suomalaista koulutusjärjestelmää uudistavaa komiteaa. Taitava Signe oli töissä piirtäjänä Kiseleff & Heikelin rakennuskonttorissa ja opiskeli Taideteollisuusyhdistyksen iltakoulussa. Erinomaiset piirustustaidot, estetiikan ja rakennusopin omatoimiset kesäopinnot ja työkokemus arkkitehtitoimistossa antoivat Hornborgille siinä määrin valmiuksia, etteivät professorit Gustaf Nyström ja Helge Rancken löytäneet mitään syytä olla ottamatta häntä kouluun – suoraan toiselle vuosikurssille.

Pientä ja arkista mutta edistyksellistä

Signet – Arkkitehtinaisista ensimmäiset antaa surullisen muistutuksen siitä, kuinka arkkitehtuurin historiaa on meilläkin kirjoitettu – ja kirjoitetaan edelleen – mahtirakennuksia luovien suurten maestrojen mainetekoina. Arkisempi ja pienimuotoisempi rakentaminen on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka tällaisten rakennushankkeiden määrä oli suurin, merkitys laaja-alaisin ja juuri näiden kohteiden parissa ammatillisten hyvävelikerhojen ulkopuoliset arkkitehtinaiset saivat toimeksiantoja.

Hovi-Wasastjernan mukaan sekä Hornborgin että Lagerborgin ensimmäiset työtilaukset tulivat sukulaisilta tai ainakin suvun verkostojen avittamina. Signe Hornborgin ensimmäinen julkinen työ oli 1890 valmistunut Haminan vapaapalokunnantalo, jonka tilasi hänen veljensä Georg Hornborg; Signe Lagerborg sai ensimmäisen työnsä sisarensa Sigridin tonttikauppoihin kytkeytyneeltä naisasia-aktivisti, kansanedustaja Annie Furuhjelmilta¹, ensin Helsinkiin Pietarinkatu 1:een rakennettavasta asuintalosta, sitten Furuhjelmien sukukartanoon Urjalan Honkolaan rakennettavasta verannasta. Julkisempien töiden pariin Lagerborg pääsi Yleisten rakennusten ylihallituksen piirustuskonttorissa, jossa hän suunnitteli muun muassa sairaaloita ja kouluja.

Hyvä arkkitehtuuri luo hyvinvointia

Hornborgin ura ei yrityksistä huolimatta lähtenyt nousuun – kirjassa esitellyistä monipuolisista suunnittelutehtävistä huolimatta. Hornborg vaikuttaa pikku hiljaa luovuttaneen ja päätyneen lopulta vähätellyn posliinimaalauksen pariin ja antamaan posliini- ja vesivärimaalauskursseja. Lagerborg asemoitui arkkitehtuurin kartalle tiukemmin. Hän perusti oman toimistonsa vuonna 1905 ja toisen toimiston yhdessä aviomiehensä arkkitehti Gunnar Steniuksen kanssa. Perheenäidin ja arkkitehdin tehtävien ohella Lagerborg-Stenius paneutui yhteiskunnalliseen toimintaan ja edisti muun muassa naisten tasa-arvoa, asuntopolitiikkaa ja laadukasta asuntosuunnittelua.

Päivi Hovi-Wasastjernalle on syytä lausua suuret kiitokset työtä pelkäämättömästi kirjoitus- ja tutkimusurakasta, jonka johdosta nämä kaksi edelläkävijä-Signeä ovat vihdoin päässeet kertomaan omilla esimerkeillään arkkitehdin ammatin kitkaisesta historiasta Suomessa, arkkitehtuurin, sukupuolen, yhteiskunnallisen aseman ja aikalaiskulttuurin lujasta sidoksesta sekä ennen kaikkea kaunista arjen ympäristöä tavoitelleiden arkkitehtinaisten elämästä. Kirjan käyttökelpoisuutta lähdeteoksena lisää monipuolinen ja runsas kuva-aineisto sekä tutkijan tarkkuudella laaditut lähdeluettelot ja henkilöhakemistot.

Signet eivät niinkään uudistaneet arkkitehtuuria ulkonaisesti, mutta edistivät monia naisille tärkeitä asioita kuten sosiaalisia uudistuksia liittyen naisten ja lasten hyvinvointiin suunnittelemiensa rakennusten kautta. Ns. sankariarkkitehdin viitan saaminen olisi edellyttänyt suurten julkisten kohteiden suunnittelua ja voittoja arkkitehtikilpailuissa (…) Tällaisia tilaisuuksia ensimmäisille arkkitehtinaisille ei tarjoutunut, vaan he kulkivat toista tietä.
– Päivi Hovi-Wasastjerna, Signet – Arkkitehtinaisista ensimmäiset, 2023, s.173

Päivi Hovi-Wasastjerna, Signet – Arkkitehtinaisista ensimmäiset, 2023, kirjan kansi.

1. Siis juuri se samainen lapsi, joka kuljettaa isänsä Hampus Furuhjelmin tarinaa lida Turpeisen menestyskirjassa Elolliset! ↩︎