Alvar Aallon jalanjäljillä: “Hyvä arkkitehtuuri koukuttaa” 17.09.2020

Alvar Aallosta on julkaistu satamäärin kirjoja, mutta tuoreisiin ja persoonallisiin Aalto-näkökulmiin törmää hämmästyttävän harvoin. Helsinkiläisen Töölöläinen-paikallislehden kaupunkireportteri, graafikko Petri Laaksonen kiinnitti kotikulmillaan huomiota Munkkiniemessä sijaitsevaan Alvar Aallon kotitaloon ja päätti perehtyä Aallon arkkitehtuuriin ja sen merkitykseen. Ensin syntyi Töölöläinen-lehdessä julkaistu haastattelusarja ja sitten, Alvar Aallon 120-juhlavuoden mentyä, raikkaan värikäs ja sisällöltään rikas ja innostava uutuuskirja Alvar Aallon jalanjäljillä (Rakennustieto Oy, 2020). Petri Laaksonen vastasi kysymyksiini upouudesta kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista.

Kirjasi pohjautuu vuonna 2018 aloittamaasi haastattelusarjaan, jonka tekstejä julkaistiin Töölöläinen-lehdessä. Mistä syntyi kimmoke – ja rohkeus – laajentaa juttusarja kokonaiseksi kirjaksi? Aallostahan lienee julkaistu jo yli 500 teosta.
– Erikoista tässä kirjassa on tosiaan se, että ensin tein lehtijuttuja ja vasta myöhemmin pohdittiin kirjan mahdollisuutta. Aalto-aiheisten juttujen julkaiseminen kirjan muodossa ei ollut minun vaan yhden haastattelemani idea. Alvar Aallon toimistossa aikanaan 10 vuotta työskennellyt ympäristöneuvos Jussi Rautsi piti aiheitani niin tärkeinä ja ajankohtaisina, että hän kannusti ottamaan yhteyttä kustantajaan. Kustannussopimuksen jälkeen tein vielä lisää Aalto-juttuja. Jussi Rautsi oli aktiivisesti mukana kirjahankkeessa, ja hän on ollut yksi tärkeä oppi-isäni Alvar Aallon monimuotoiseen maailmaan.

Kirjasi visuaalinen ilme on raikas, nuorekas ja iloinen, myös tekstien sävy on aivan toisenlainen kuin vakavahenkiseen juhlavuuteen kallistuvissa perinteisissä Aalto-monografioissa. Itselleni aivan erityinen ilonaihe ovat valokuviin tarkkasilmäisesti dokumentoidut pienet yksityiskohdat ja havaintojesi taustoittaminen Alvar Aalto Museon arkistoista löytämälläsi dokumenttiaineistolla. Millaisia tavoitteita asetit kirjallesi visuaalisesti ja sisällöllisesti?
— Kuulin monen suusta, että oli hyvä kun kirjan toimittajana toimi kaupunkireportteri eikä asioita ehkä eri kulmasta tarkasteleva arkkitehti. Helppolukuisessa kirjassa lukija otetaan innostavalla tavalla mukaan matkalle Alvar Aallon jalanjäljille. Kuvasin kirjan aineiston itse, joten otan kehusi kiitoksella vastaan. Kuvaamisessani oli kenties samaa intoa kuin toimittamissani artikkeleissa.
Sisällöllisesti asettamani tavoitteet liittyivät lähinnä siihen, että halusin tuoda Alvar Aaltoa ja hänen monipuolisuuttaan esille. Toivoin myös paikallisten ihmisten kiinnostuvan enemmän Aallosta. Yksi tavoite liittyi kirjoittamaani ajanjaksoon vuoteen 2018–2019. Päätin kirjoittavani vuoden verran maailman yhdestä tunnetuimmasta arkkitehdista. Kaikkea ei voinut miettiä etukäteen ja tiesin saavani hyviä vinkkejä sekä haastateltavia matkan varrella. Näin myös tapahtui. Intoni tarttui muihinkin Aallon parissa työskenteleviin.

Kenenkään muun arkkitehdin ura ei ole ulottunut ovenkahvoista valtakunnansuunnitteluun.

Kirjan ulkoasun suhteen tavotteita oli paljonkin ja graafisena suunnittelijana kiehtova visuaalinen ilme oli itsestäänselvyys. Ei ollut kuitenkaan helppoa löytää tyyliä, jolla edetä taiton kanssa. En halunnut tehdä kopiota jo tehdyistä Aalto-kirjoista. Jo nimi Alvar Aalto asetti tietynlaiset raamit visuaaliselle ilmeelle. Värejä halusin myös käyttää reippaasti, olihan Aaltokin värikäs ihminen. Paimion parantolan värikartta oli yksi inspiraation lähde, kuten oli myös italialainen suunnittelija Massimo Vignelli. Yksi suurimpia ilonaiheita minulle oli Helvetica-fontin uudelleen löytäminen.

Esimerkkiaukeama Petri Laaksosen Alvar Aallon jalanjäljillä -kirjasta (Rakennustieto Oy, 2020).

Olet antanut äänen monille Aallon töiden parissa, äärellä, vierellä tai sisällä toimiville ihmisille asukkaista toimiston entisiin työntekijöihin. Syntyikö sinulle kuva, että kirjanteon yhteydessä kohtaamiesi ihmisten Aalto-suhteissa olisi jokin yhdistävä tekijä? Onko Alvar Aaltoja yksi vai monta?
– Jussi Rautsi sanoi, että “jos olet kerran ollut Aallolla, olet siellä aina”. Se menee veriin. Näin se ilmeisesti onkin. He ovat kaikki aaltolaisia, kuin yhtä perhettä. Kaikki haastattelemani Aallon tuntevat ihmiset kertoivat maestrosta hyvin kunnioittavaan sävyyn. Aallolla tai Artekilla työskennelleet olivat ylpeitä työpaikoistaan.

Jos olet kerran ollut Aallolla, olet siellä aina.
– Ympäristöneuvos Jussi Rautsi Alvar Aallon jalanjäljillä -kirjan tekijän Petri Laaksosen mukaan

Mitä tulee kysymykseesi, oliko Alvar Aaltoja yksi vai monta, niin suurelle yleisölle on todennäköisesti vain yksi Aalto. Se Hugo Alvar Henrik Aalto, joka on tunnettu Artekin tuotannostaan, mutta myös monumenteistaan. Syvemmälle tutkiville paljastuu Arkkitehtitoimisto Alvar Aallon yhteinen ääni ja demokraattinen työskentelymalli. Työtä oli paljon ja se jakautui lukuisille tekijöille talon sisällä. Kaikki kuitenkin henkilöityi Alvar Aaltoon, vaikka vastuullisia rooleja oli muillakin. Yhteinen muotokieli syntyi yhdessä Aino Aallon kanssa, ja Elissa Aallon rooli Aallon myöhäistuotannossa oli keskeinen.

Muuttiko kirjan tekoprosessi omaa suhtautumistasi Alvar Aallon ja hänen arkkitehtuurinsa merkitykseen?
— Ennen Alvar Aalto -juttujen toimittamista tiesin Aallosta suurin piirtein sen verran kuin tavallinen kaduntallaaja. Oli upeaa tutustua hänen uskomattoman moniulotteiseen uraan. Kenenkään muun arkkitehdin ura ei ole ulottunut ovenkahvoista valtakunnansuunnitteluun. Juuri tuo aluesuunnittelu tekee Aallosta maailman monipuolisimman arkkitehdin. Asuin aikanaan Espoon Laurinlahdessa, Kivenlahden naapurissa. Jälkikäteen olen miettinyt monesti miten hienoa olisi ollut nähdä Kivenlahti kansalaistoreineen Aallon suunnittelemana. Jostain syystä hänet siirrettiin syrjään luomistyöstä, syytä en tarkkaan tiedä vieläkään.

On sanottu, että hyvä arkkitehtuuri säteilee onnellisuutta.

Alvar Aalto oli hyvin isänmaallinen henkilö, joka halusi suomalaisille hyvät asuinolot ja kantoi suurta vastuuta maastamme. Sen lisäksi hän oli esillä Suomen historissa hyvinkin ratkaisevilla hetkillä. Mielestäni Alvar Aalto pitäisi olla näkyvämmin esillä maailmalle välittyvässä Suomi-kuvassa. Hän voisi olla osa brändikertomustamme.
Monet yhdistävät Aallon ja elitismin, mutta kyllä minulle elitismi kariutui hyvin nopeasti. Aallothan olisivat voineet jäädä hyvinvoivaan Amerikkaan, mutta palasivat sotaa odottelevaan Suomeen.
Arkkitehtuurilla on paljonkin merkitystä. Se voi olla jokapäiväinen ilo ja mielihyvän tuoja tai jopa parantava tekijä, kuten Paimion parantolassa, jossa luonto ja värit mietittiin ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. On sanottu, että hyvä arkkitehtuuri säteilee onnellisuutta.

Image of an old newspaper
“Tunnettu suomalainen pariskunta – arkkitehdit Alvar ja Aino Aalto – ovat tuomassa ainutlaatuisia huonekaluja Yhdysvaltoihin”. Today’s Woman, 12 helmikuuta 1941.

Yksi kiinnostavimmista kirjan luvuista käsittelee Aallon toista vaimoa, arkkitehti Elissa Aaltoa (1922–1994), jonka uraa ja roolia Aallon toimistossa ei ole vieläkään kunnolla tutkittu. Millaiseksi toimijaksi Elissa Aalto sinulle hahmottui?
– Elissan, kuten myös Ainon roolien nostaminen jalustalle oli yksi tärkeä kirjan teema. Kummatkaan heistä eivät halunneet tarpeetonta huomiota osakseen. Silti he olivat itsevarmoja, hyvän tyylitajun omaavia, moderneja naisia. Elissan rooli niin toimiston johtajana kuin keskenjääneiden töiden loppuunsaattajana oli keskeinen. Hän toimi myös vastuuarkkitehtina hyvinkin monessa Aalto-kohteessa, mutta silti hänestä yleisölle välittynyt kuva liittyy enemmän seurapiirielämään kuin talojen piirtämiseen.

Olet graafikko ja kerrot Aallon jalanjäljillä -kirjasi syntyneen silkasta kotiseuturakkaudesta. Asut Helsingin Munkkiniemessä, jossa Alvar Aaltokin perheineen aikanaan asui ja työskenteli. Miten neuvoisit tavallisia kadunkulkijoita etenemään arkkitehtuurin harrastamisessa?
– Ympäristöä voi huomioida hyvinkin monella eri tavalla. Ensimmäinen asia on nostaa katse ylös kengistä. Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga -suunnitelmaan kuuluva Munkkiniemen portti ajatus on jäänyt varmasti monelta huomaamatta. Meillä munkkalaisilla on harvinaisen upea sisääntulo kaupunginosaamme. Hieman samaa teemaa kirjassa käsitellään kirjan keskustasuunnitelma-luvussa.

Hyvä arkkitehtuuri koukuttaa.

Jos Alvar Aalto kiinnostaa, niin Riihitiellä saa vahvan alun. Kotimuseona toimiva Aaltojen kotitalo on viehkeä kokonaisuus, jostaa löytyy uutta myös uusilla tutustumiskäynneillä. Katso siellä tasoeroja, materiaalien vaihteluja, ilmansuuntia, pihaa kiertävää riukuaitaa, yläkerran kattoikkunoita etenkin vaatehuoneessa, ja sitä arkkitehtoimiston takkaa, jonka päälle on rakennettu puiset portaat. Kiinnitä myös huomiota Riihitien puoleiseen julkisivuun. Huomaatko mitään erikoista? Löydätkö mistään ovenkahvaa?

Asiat menevät toisinaan vakavaksi kun alkaa jotain harrastamaan. En koe itsekään harrastavani arkkitehtuuria, olen siitä vain kiinnostunut. Se on osa työtäni, osa sisintäni. Kävelylenkkien päämääräksi voi valita tietyn, vaikka Aallon kohteen. Kenties paluumatkalla keskustelunaiheet ovatkin vaihtuneet koronasta arkkitehtuuriin. Sitten tietoa voi etsiä lisää kirjoista, netistä, lehdistä ym. Siitä se alkaa. Hyvä arkkitehtuuri koukuttaa.

Photo of the author Petri Laaksonen in Alvar Aalto's home
Kirjan tekijä, Töölöläinen-lehden toimittaja, graafikko Petri Laaksonen Alvar Aallon kotitalon olohuoneessa Riihitiellä Munkkiniemessä. Kuva: Juha Laitalainen.

Uutta Alvar Aallon jalanjäljillä -kirjaa voi ostaa kirjakaupastamme Munkkiniemestä ja verkkokaupasta.

Korjauksia tekstiin 18. ja 21.9.2020: Lisätty arkkitehti Jussi Rautsin arvonimi ympäristöneuvos; korjattu kustantajan nimi oikeaan muotoon Rakennustieto Oy.