Toista sataa: uusi kirja Suomen arkkitehtuurista 07.11.2020

Vuosi 2020 on osoittautunut hyväksi satovuodeksi arkkitehtuurikirjoilla. Yksi eniten iloa tuottavista uutukaisista on Toista sataa: Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta, jonka tekemisessä olen ollut itse mukana. Vihdoin tämä pitkä kirjaprojekti on valmis, ja mikä parasta: lopputuloksesta tuli hauskempi kuin uskalsin kuvitellakaan.

Luennosta kirjaksi

Kirjaidean isä on arkkitehti, tekniikan tohtori Lauri Louekari, joka kiersi luennnoimassa arkkitehtuurimme historiasta Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien yhteydessä Moskovaa myöten. Ensin syntyi sadan arkkitehtuurikohteen kokoelma luentoja varten, sitten kehkeytyi ajatus laajentaa luento moniäänisemmäksi ja keskustelevaksi puheenvuoroksi Suomen arkkitehtuurin kehityslinjoista itsenäisyytemme ajan alkuvuosista aina tähän päivään saakka. Tunnettu blogisti, kirjailija ja graafikko Kasper Strömman ja minä ryhdyimme keskusteleviksi “ääniksi” Laurin rinnalle, ja Museovirastossa työskentelevä restauroinnin asiantuntija, arkkitehti Helena Hirviniemi kirjoitti vielä loppuyhteenvedon rakennusperinnön merkityksen ja suojelun näkökulmasta.

Toista sataa -kirjan on taittanut Ville Repo ja kustantanut pieni ja laadukas AtlasArt, joka tunnetaan karttakirjoistaan ja arkkitehtuurin osalta muun muassa arkkitehti Juha Ilosen Toinen Helsinki -kirjan kustantajana.

Kuva kirjasta Toista sataa – Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta
Vuoden 1958 arkkitehtuuria edustaa Reima Pietilän suunnittelema Brysselin maailmannäyttelypaviljonki. Kuva kirjasta Toista sataa: Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta (AtlasArt 2020).

Yksi talo, yksi vuosi

Kirjan perusajatuksena on käydä vuosi vuodelta läpi Suomen historiaa ja keskustella arkkitehtuurissa yhden, kyseisenä vuonna valmistuneen rakennuksen äärellä. Tavoittelimme totutusta arkkitehtuuripuheesta hieman moniarvoisempaa ja kepeämpää otetta. Rakennustaiteesta puhumisen ei tarvitse olla vakavaa, vaikka arkkitehtuuri onkin taiteista hitain ja raskassoutuisin.

Arkkitehtuuri on meidän kaikkien yhteistä taidetta: se on läsnä arjessamme niin hyvässä kuin pahassa, halusimmepa tai emme. Joku on suunnitellut kotitalomme, metroasemamme, työpaikkamme toimitilat, koulut ja kirjastot – kaupungin asemakaavan ja puistotkin.

– Anni Vartola teoksessa Toista sataa: Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta (AtlasArt 2020), s.221

Mitä tarkoittaa hyvä elämä ja millaiset fyysiset puitteet se tarvitsee? Siitä arkkitehtuurista on puhuttu viimeiset 100 vuotta, ja siitä riittää puhumista jatkossakin.

Suunnitelmat eivät kuitenkaan synny tyhjästä, eivätkä arkkitehdit tee työtään ylhäisessä yksinäisyydessään, vaikka toki siltä joskus tuntuukin. Rakentamisen tarpeet, maankäytön mahdollisuudet, kulttuuriset arvt, tekniset edistysaskeleet, rakennusmateriaalien saatavuus ja kehitys, ja elämänmeno kokonaisuudessaan ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Arkkitehdit tekevät tässä toimintaympäristössä parhaansa ilmaistaakseen sitä, mitä kulloinkin pidetään tärkeänä ja arvokkaana ja mitä ei. Juuri tästä halusimme vaihtaa ajatuksia kirjamme lehdillä.

Hyvää arkkitehtuuria syntyy kaikilla mausteilla

Kohdevalinnoissa viimeinen sana oli Lauri Louekarilla, ja joidenkin vuosien kohdalla oli pakko hieman venyttää valintakriteerejä. Joinakin vuosina valmistui vaikka kuinka monta upeaa rakennusta, joinakin vuosina oli hiljaisempaa. Hyvä ja kattava kokoelma saatiin kuitenkin aikaiseksi ainakin minun mielestäni, ja mikä parasta, kirjan rakennukset sijaitsevat ympäri Suomea, pari jopa maamme rajojen ulkopuolella. Mukana on asuintaloja, kirkkoja, kunnantaloja, liikerakennuksia, kouluja, voimalaitoksia – laadukasta arkkitehtuuria, joiden äärellä kelpaa asua ja elää ja ennen kaikkea ihmetellä avoimin mielin arkkitehtuuria, sen ominaisuuksia ja merkitystä.

Monipuolisuutta rakensimme kirjan lehdille kirjoittamalla omat kommenttimme täysin omaehtoisesti omista lähtökohdistamme. Lauri Louekarin ääni on syvällinen ja reflektoida: hänen teksteissään kuultaa pitkä kokemus suunnittelijana ja vankka arkkitehtuurin historian tuntemus. Kasper Strömmanin ääni on haastava, huumorintajuinen ja elämänriemuinen: jokaisesta kohteesta löytyy ainakin yksi hauska anekdootti tai yksityiskohta ihmeteltäväksi. Oma tulokulmani on teoretisoiva ja kyseenalaistava: jokaisesta talosta ei tarvitse pitää aivan ehdoitta, oli se sitten kuinka arvostettua arkkitehtuuria tahansa.

– Kasper Strömman teoksessa Toista sataa: Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta (AtlasArt 2020), s.91

Mitä jos Alvar Aallon nimi olisikin ollut Alvar Palikka?!

Me tekijät olemme tehneet parhaamme, että kirjamme innostaisi perehtymään arkkitehtuurin ilmiöihin ja kulttuurihistorian kerrostumiin ja avaamaan silmät oman arjen rakennetun ympäristön laadulle. Mikä rakennuksissa, tiloissa ja paikoissa tuottaa iloa, mikä ärsyttää, mikä piristää päivää, mikä lohduttaa, mikä surettaa? Kirjamme kutsuu jatkamaan keskustelua. Arkkitehtuurista ei ole yhtä totuutta, vaan kuten Reima Pietilä totesi 1960-luvun lopulla: “Arkkitehtuureja on monta!”

Kuva kirjan kannesta Toista sataa – Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta
Lauri Louekari, Kasper Strömman, Anni Vartola ja Helena Hirviniemi. Toista sataa: Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta, AtlasArt 2020.