Kirjavinkkejä arkkitehtuurin harrastajalle 01.12.2017 – Posted in: Inspiration

Aiotko antaa joululahjaksi kirjoja? Oletko kirjavinkkejä kaipaava arkkitehtuurin ystävä? Suomenkieliselle arkkitehtuurin harrastajalle on melkoisen hankalaa löytää korkealaatuista arkkitehtuuriaiheista luettavaa. Uutta arkkitehtuurikirjallisuutta julkaistaan suomeksi harmittavan vähän, ja turhan moni julkaisu on joko suunnattu alan ammattilaisille tai kirjoitettu turhan heppoisin oletuksin arkkitehtuurin perusteista. Kävin läpi tämänhetkistä myyntiluetteloamme, omia ja lähipiirin kirjasuosikkeja ja kokosin tähän blogiin muutamia arkkitehtuuriaiheisia lahjaideoita ja kirjavinkkejä.

Alla olevassa luettelossa on suomenkielisiä arkkitehtuurikirjoja, joita voin lämpimästi suositella jokaisen arkkitehtuurin ystävän kirjahyllyyn. Kirjavinkkejä ei ole listattu missään erityisessä järjestyksessä, mutta niistä jokainen on ollut jo sen verran aikaa maailmassa, että ovat osoittaneet sekä arkkitehtuurin rajat rikkovan että ajan hammasta uhmaavan kiinnostavuutensa. Osa luetteloni kirjoista on myynnissä verkkokaupassamme, mutta alla olevan luettelon nimekkeitä löydät takuuvarmasti myös muista antikvariaateista ja kirjakaupoista.

Juhani Pallasmaa: Eläinten arkkitehtuuri

Juhani Pallasmaan Eläinten arkkitehtuuri – Animal Architecture ilmestyi Suomen Rakennustaiteen museon (nyk. Arkkitehtuurimuseo) näyttelyjulkaisuna alunperin vuonna 1995. Nopeasti loppuunmyydystä kirjasta tehtiin sittemmin toinen painos, ja meidänkin kaupassamme liikkuu varsin vilkkaasti tätä uudempaa, vuonna 2002 ilmestynyttä laitosta sekä uutena että käytettynä.

Kirja kertoo eläinten ja hyönteisten rakennelmista ja rakennustaidosta. Arkkitehti, professori Juhani Pallasmaa on valovoimainen arkkitehtuuriteoreetikko, ja Eläinten arkkitehtuuri kuuluu hänen tunnetuimpiin kirjoihinsa. Kirjan kirjoittajia ovat Pallasmaan ohella biologian tutkijat Kauri Mikkola, Ilkka Teräs, Rainer Rosengren, Tosten Stjernberg ja Petri Nummi.  Monipuolisesti kuvitetussa kirjassa on valokuvia ja kaavioita erilaisien pesien, yöpymissuojien, ruokavarastojen, saalisansojen ja muiden eläimellisten arkkitehtuuriteosten rakenteellisista yksityiskohdista.

Silloin kun Homo sapiens yritti saada aikaan ensimmäisiä kömpelöitä rakennelmiaan, eläinarkkitehteja oli ollut olemassa jo miljoonia vuosia (…) Eläinten rakennelmat usein voittavat ihmisten teokset funktionaalisuudessaan, ekologisessa sopeutumisessaan, rakenteellisessa lujuudessaan, energiajärjestelmiensä tehokkuudessa, taloudellisuudessaan ja täsmällisyydessään.
— Juhani Pallasmaa. Esipuhe: Lapsuuden viehtymys. Teoksessa Eläinten arkkitehtuuri, s. 10.

Tässä linkki Eläinten arkkitehtuuri -kirjan tuotesivulle meidän verkkokaupassamme.

Pallasmaa Eläinten arkktiethuuri

Mikael Sundman (toim.): C.L. Engel, kirjeet 1813–1840

Kun kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2016 myönnettiin Jukka Viikilän kauniille romaanille Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus, 2016), moni kaupunkilainen kiinnostui Helsingin arkkitehtuurin historiasta ja Engelin panoksesta pääkaupunkimme ilmeeseen. Ns. porttiteoriaa soveltaen suosittelen seuraavaksi annokseksi tutustumista Engelin autenttiseen kirjekokoelmaan.

C.L. Engel: kirjeet 1813–1840 -kokoelman on toimittanut arkkitehti, kaupunkisuunnittelija Mikael Sundman. Teos ilmestyi Helsinki-seuran julkaisemana vuonna 1989. Kirjeet on suomennettu, loppuosassa on kirjeiden tekstit myös alkukielellä saksaksi. Kirjan kuvituksena on käytetty Engelin ihastuttavia piirustuksia ja luonnoksia. Kirjeet on osoitettu ystäville: kirjakauppiasystävälle Friedrich Anton Meyerille Turkuun,  nuoruudentuttavalle, arkkitehti Carl Herrlichille sekä sisarenpojalle Eduard Jacobille Berliiniin. Sundmanin esipuhe valottaa alkuperäisten kirjeiden historiaa sekä arkisto- ja toimitustyön monia vaiheita.

Arkkitehtonisilla virheillä on vain se ominaispiirre, että ne ovat näkyvimpiä ja pysyvimpiä ja ovat tekijälleen ikuisena painolastina, kun taas muut virheet eivät ole niin näkyviä ja ne tavallisesti unohdetaan pian. Jos joku tekee rakennustaiteen uuden luomuksen siten, että sitä lähellä oleva vanhempi luomus kärsii siitä, niin on sellaista aina pidettävä virheenä, sillä tehtävänä on sellaisissa olosuhteissa aina oltava se, että uusi luomus sopeutuu olemassa oleviin olosuhteisiin.
— C.L. Engel kirjeessään Carl Herrlichille 12.8.1829. Teoksessa: C.L. Engel: kirjeet 1813–1840, toim. Mikael Sundman, s. 244.

Tässä linkki Engelin kirjekokoelman tuotesivulle meidän verkkokaupassamme.

Nikolaus Pevsner: Euroopan arkkitehtuurin historia

Nikolaus Pevsner (1903–1983) on eräs 20. vuosisadan järkälemäisimmistä arkkitehtuurin historioitsijoista, varhaisen modernismin ihailijoista ja Britannian rakennustaiteen tutkijoista. Euroopan arkkitehtuurin historia -kirjan alkuteos An Outline of European Architecture ilmestyi jo vuonna 1943; suomennos perustuu kirjan 7. painokseen, joka ilmestyi vuonna 1963.

Vaikka arkkitehtuurin historian tutkimus on tuottanut sittemmin roimasti uutta tietoa niin arkkitehtuurista kuin Pevsneristä itsestäänkin, Pevsnerin klassikko antaa yhä edelleen luotettavan yleiskuvan Euroopan arkkitehtuurin kehityspiirteistä ja 1900-luvun tavasta ymmärtää arkkitehtuurin historiallista kerrostuneisuutta. Kirja etenee kronologisesti myöhäisantiikista ‘nykyhetkeen’: kirjan nuorimmat arkkitehtuuriteokset ovat valmistuneet 1950-luvun loppupuolella. Kirjassa on runsaasti mustavalkoisia valokuvia ja piirustuksia, tiivis sanasto alan erikoistermeistä ja hyvä hakemisto.

Polkupyörävaja on rakennus, Lincolnin tuomiokirkko arkkitehtuuria. Lähes kaikkea, mikä sulkee sisäänsä kyllin tilaa ihmisolennon tulla siihen, voi pitää rakennuksena; termi arkkitehtuuri soveltuu vain rakennuksiin, jotka on suunniteltu esteettisyyttä silmälläpitäen.
— Nikolaus Pevsner, Johdanto. Teoksessa Euroopan arkkitehtuurin historia, s. 11.

Tässä linkki Pevsnerin historiateoksen tuotesivulle meidän verkkokaupassamme.

Juha Ilonen: Toinen Helsinki

Jos Nikolaus Pevsner tekee jyrkän eron rakennuksen ja arkkitehtuurin välillä, arkkitehti, taiteilijaprofessori Juha Ilonen näkee arkkitehtuuria joka paikassa: palomuureissa, tuuletusparvekkeiden rytmissä, pihan puolen julkisivujen sattumanvaraisuudessa. Ilosen ideoima, tutkima, valokuvaama ja toimittama Toinen Helsinki kulkee porttikongeista sisäpihoille ja kurkistaa tavalliselle kadunkulkijalle suljettujen umpikortteleiden karuun mutta rikkaaseen estetiikkaan.

Ilonen on jo vuosia tehnyt omaehtoista tutkimustyötä Helsingin kaupunkitilasta ja arkkitehtuurista. Vuonna 1996 ilmestynyt kirja on mustavalkoinen valokuvateos, joka teki ainakin minuun ja lähipiiriini valtavan vaikutuksen heti ilmestyessään. Arkkitehtuuria on muuallakin kuin monumenteissa, kyse on vain katseen ja ymmärryksen virittämisestä oikealle taajuudelle. Ilonen on kirjoittanut alkuun lyhyen johdannon ja loppuun seikkaperäisen historiikin umpikortteleiden Helsingistä, mutta muuten kirja koostuu Ilosen ottamista valokuvista. Kaikki tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. Arkkitehtuurin ystävä saa tässä kirjassa ehtymättömän visuaalisen innoituksen lähteen omille omaehtoisille tutkimusretkilleen missä asuukin.

Historiallisten ympäristöjen ja alkuperäisyyden arvostus on kohonnut, ja tulee todennäköisesti kohoamaan entisestään vuosituhannen vaihduttua. Kolmannen vuosituhannen alussa 1800-luvun lopun rakennus on jo kunnioitusta herättävä muinaismuisto. Uudet vaurauden kiiltokuviin kyllästyneet sukupolvet ovat myös edellisiä valmiimpia antamaan rakennetulle historialle anteeksi: näkevät kauneutta siinäkin mikä aikaisemmin tuomittiin rumaksi, hyväksyvät epätäydellisetkin ympäristöt sellaisinaan tai kääntävät aikaisemmin tehdyt virheet voitoksi vain pienin muutoksin. Sukupolvet kuitenkin vaihtuvat, ja arvot niiden mukana. Rakennettu historia on pysyvästi uhanalainen laji, jonka korvaamattomuudesta muistuttamiseen purkaminen on turhan kova hinta.
— Juha Ilonen, Umpikortteleiden Helsinki. Teoksessa: Toinen Helsinki – Kortteleiden kääntöpuolen arkkitehtuuri, s. 196.

Tässä linkki Juha Ilosen Toinen Helsinki -kirjan tuotesivulle AtlasArt-kustantamon verkkokaupassa.

Kirmo Mikkola: Aalto

Arkkitehti Alvar Aallon poismeno vuonna 1976 laukaisi varsinaisen tulvan Aallon elämää ja tuotantoa käsittelevää kirjallisuutta. Myös kriittiisimmät arkkitehtuurin asiantuntijat vapautuivat pohtimaan Aallon uran ja arkkitehtuurin syvällistä merkitystä. Arkkitehti Kirmo Mikkola (1934–1986) kuului nuorten suomalaisarkkitehtien kriittiseen älymystöön. Hänen Aalto-teoksensa kuuluu suomenkielisen Aalto-kirjallisuuden arvokkaisiin perusteoksiin.

Mikkola lähestyy maestroa arvostaen, mutta samaan aikaan viileän analyyttisesti ilman monia Aalto-kirjoja rasittavaa ylenpalttista imelyyttä. Kirja jakautuu kuuteen päälukuun, joista vain yksi luku – Aallon ‘kaudet’ – esittelee Aallon arkkitehtuurin kehitysvaiheita. Mikkolan huomio kohdistuu Aaltoon edistyksellisenä ajattelijana, herkkänä taiteilijana, suhdemiehenä ja modernin arkkitehtuurin uranuurtajana. Vaikka Mikkolan kieli on paikoin oppineen monimutkaista, kirja on erittäin terveellistä luettavaa varsinkin niille, joiden Aalto-viha perustuu silkkaan tietämättömyyteen. Runsas kuvitus säestää Mikkolan ryöppyävää kerrontaa.

 Aalto, joka funktionalistien rintamaan liityttyään aluksi kannatti ‘tieteellistä’ asennetta arkkitehdintyöhön, siirtyi pian vastustamaan pelkkää teknistä rationalismia, koska näki sen johtavan psykologisesti köyhään ympäristöön ja eristävän ihmisen luonnosta. Demokratian vaaroista hän varoitti, koska liian pitkälle viety kollektivisoiminen laiminlyö yksilön tarpeet. Hän halusi osoittaa omalla arkkitehtuurillaan, kuinka voidaan saavuttaa yksilön ja yhteisön tasapaino ja säilyttää ihmisen ja luonnon yhteys.
— Kirmo Mikkola, Aalto – lyhyesti. Teoksessa: Aalto, s. 109.

Tässä linkki Aalto-kirjan tuotesivulle meidän verkkokaupassamme.

Kirmo Mikkola Aalto esimerkki

Vilhelm Helander ja Simo Rista: Suomalainen rakennustaide

Jos Suomen arkkitehtuuria käsittelevistä kirjoista pitäisi valita vain yksi, minun valintani olisi arkkitehti, professori Vilhelm Helanderin kirjoittama ja valokuvaaja Simo Ristan kuvittama Suomalainen rakennustaide – Modern Architecture in Finland. Oma kappaleeni on ollut hyllyssäni jo opiskeluajoista lähtien ja palaan sen ääreen yhä säännöllisesti. Arkkitehtuurin harrastajalle kirja tarjoaa tarkan ja taatusti luotettavan kokonaiskuvan Suomen arkkitehtuurin historiasta, ammattilainen voi tarkistaa kirjasta rakennusten yksityiskohtia ja perustietoja suunnittelijoista.

Kirjan upea, runsas kuvamateriaali ja ehdottoman asiantunteva, suomeksi ja englanniksi toimitettu teksti saavat lukijan valaistumaan siitä, kuinka hienopiirteistä ja omintakeista maamme rakennuskulttuuri on. Kirja on huikea tietopaketti ja ylistyspuhe kansainvälisesti korkeatasoista rakennettua ympäristöä suunnitelleiden arkkitehtien parhaimmistolle.

Aineellisten voimavarojen niukkuus, paikalliset rakennusaineet sekä karu ilmasto ovat pakottaneet muotojen pelkistykseen. Juuri selkeys ja soeputuminen luonnonoloihin sekä saatavissa oleviin rakennusaineisiin tekevät Suomen rakennustaiteesta omalaatuisen ja ne kuuluvat myös sen parhaisiin perinteisiin.
— Vilhelm Helander, Suomalaisen ympäristön juuret. Teoksessa: Suomalainen rakennustaide, s. 11.

Tässä linkki Suomalainen rakennustaide -kirjan tuotesivulle meidän verkkokaupassamme.

Iris Helkama ja Inga Blåfield-Aaltonen (toim.): Arkkitehdin pöydässä

Arkkitehdin pöydässä -kirja on värikäs ja runsas täsmälahja jokaiselle gastronomiasta ja tapakulttuurista kiinnostuneelle arkkitehtuurin harrastajalle. Arkkitehtuurin ystävä pääsee tunnettujen suomalaisarkkitehtien keittiöhin ja kesteihin, historiallisiin kotimiljöihin, valtakunnan tunnetuimpaan kahvilaan ja modernin arkkitehtuurin monenlaisiin pöytiin. Arkkitehtuurin ja kulttuurihistorian lomassa on autenttisia reseptejä arkkitehtien muistivihkoista, arvostetuimpien keittiömestareidemme tulkintoja entisaikain arkkitehtien ruokakulttuurista sekä hauskoja anekdootteja. Miltä maistuisi lintuliemi Engelin hengessä? Entäpä blinit arkkitehti Elsa Arokallion tapaan?

Millaisia tiloja arkkitehdin myyttiseltä ‘valkoiselta pöydältä’ – joka nykyisin on pikemminkin tietokoneen ruutu – on syntynyt tiloiksi ateriarituaaleille, kodeista kouluihin, kahviloihin, ravintoloihin? Mikä on koti? Mikä merkitys on yhteisellä aterialla? Miten aistia, kokea tiloja kuten maistellaan, haistellaan, pureksitaan ruokaa? Tarvitaanko hyvään ateriakokemukseen hyvää tilaa? Mitä yhteistä on arkkitehdin ja kokin työllä?
— Iris Helkama, Alkupalat. Teoksessa: Arkkitehdin pöydässä, s. 13.

Tässä linkki Arkkitehdin pöydässä -kirjan tuotesivulle meidän verkkokaupassamme.

Arkkitehdin pöydässä esimerkki

Juhani Pallasmaa: Maailmassaolon taide

Vuonna 1993 ilmestynyt esseekokoelma Maailmassaolon taide: kirjoituksia arkkitehtuurista ja kuvataiteista on eräs ensimmäisistä arkkitehti Juhani Pallasmaan mittavaa esseistiikkaa valottavista kokoelmista. Pallasmaa aloitti kirjallisen uransa jo 1960-luvulla, mutta siirtyi 1980-luvun loppupuolella kirjoittamaan arkkitehtuurin teoriasta ja arkkitehtuurin filosofiasta etenkin fenomenologisen ajattelun näkökulmasta.

Maailmassaolon taide on aikamme klassikko arkkitehtuurin runoutta ja rakennustaiteen tarkoitusperiä pohtivassa modernissa suomenkielisessä tietokirjallisuudessa. Monet kokoelman esseistä on sittemmin julkaistu uudelleen toimitettuina versioina eri kielillä.  Pallasmaa kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesti ja keskustellen. Esipuheen on kirjoittanut arvostetuimpiin abstraktin modernismin edustajiin kuulunut, taidemaalari Juhana Blomstedt (1937–2010). Kirjan päättää kuusi tribuuttia mestareille, joita Pallasmaalle ovat Antonio Gaudi, Luis Barragan, Tadao Ando, Frank O. Gehry, Daniel Libeskind ja Aulis Blomstedt. Kirjan kuvituksena on taideteoksia ja valokuvia Pallasmaahan vaikuttaneista arkkitehtuuriteoksista.

Me suunnittelijat olemme turtuneet talojen, huoneiden ja esineiden kielelle. Uskon, että arkkitehtien tulisi runoilijoiden tapaan jälleen herkistyä esineiden herättämille mielikuville. Meidän tulisi oppia uudelleen naiivi näkeminen.
— Juhani Pallasmaa, Ihmisen paikka: Aika, muisti ja paikka arkkitehtuurikokemuksessa. Teoksessa: Maailmassaolon taide, s. 111.

Eliel Saarinen: Suur-Merijoen kartano -akvarellit ja tietovihko

Viimeisin vinkkini arkkitehtuurin harrastajalle vie meidät kansallisromantiikkaan ja Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin suunnittelemaan Suur-Merijoen kartanoon. Kartano valmistui Viipurin lähistölle vuonna 1903, mutta tuhoutui jatkosodassa. Vain joitakin huonekaluja onnistuttiin pelastamaan Suomeen.

Suomen Rakennustaiteen museo (nyk. Arkkitehtuurimuseo) on julkaissut kolme painokuvaa Eliel Saarisen akvarelleista, jotka esittävät Suur-Merijoen kartanon kirjastoa ja keskushallia. Nopein julistesarjan ostaja saa kyytipojaksi vuonna 1979 ilmestyneen Suur-Merijoen kartanon historia -tietovihkon.

Tässä linkki julistesarjan tuotesivuun verkkokaupassamme.

Suur-Merijoki Eliel Saarinen akvarellit